Kertomuksia ja muistoja

Olin 70-luvulla töissä Kivelän sairaalassa, se oli ensimmäinen työpaikkani. Ellen Svinhuvfudin kakku liittyi sairaalan arkeen ja elämään tiiviisti. Kakkua haettiin eduskuntatalon takaa Töölönkadun Stellasta työpaikan kahvihetkiä juhlistamaan. Usein lääkärit tarjosivat Ellen-kakkua koko henkilökunnalle halutessaan juhlistaa vaikkapa syntymäpäiviä. Myös potilaiden omaiset toivat toisinaan henkilökunnalle kakkua kiitollisuudenosoituksena hyvästä hoidosta. Ellen-kakun hienous oli siinä, että yhdestä isosta kakusta riitti isollekin porukalle. Kakku on kevyt kantaa ja se on riittoisaa, makeaa riittää pieni pala kerralla. Olen kuullut monen vilja-allergikon kiittelevän gluteenitonta Ellen-kakkua, on hienoa että sama kahvikakku sopii myös heille. Jos kakkua joskus noista kahvitilaisuuksista jäi, sujautettiin loppu pakastimeen ja kaivettiin sitten seuraavan juhlahetken tullen taas pöytään.

Helsinki

Olen tehnyt elämäntyöni eduskunnan kielitoimistossa, sellainen on harvinaista nykyään, pysyä samassa työpaikassa koko ikänsä. Työn teko politiikan ytimessä on muuttunut työssäoloaikanani hirvittävän paljon. Perinteitäkin kuitenkin on. Tulin nuorena tyttönä tänne töihin, vasta valmistuneena ruotsin kielen maisterina. Ensimmäisestä viikosta lähtien yksi perinne nousi yli muiden ja valaisi vapaapäivää edeltävät lauantait: haimme työtovereiden kanssa Stellan leipomosta Ellen Svinhufvud-kakun kahvitaukoa varten. Lyhyen kävelymatkan aikana Mannerheimintietä pitkin Töölönkadun Stellalle oli lupa jutella hieman vapaammin, joskus ihan lörpöteltiin! Myöhemmin viikonloppu muutettiin kaksipäiväiseksi ja kahvihetki Ellenin kanssa siirtyi perjantaille. Ihanaa että Ellen-kakkua taas saa!

Helsinki

Olen maatilan tytär, Halikosta kotoisin. Lapsuudesta Ellen Svinhufvud-kakku on tuttu äidin kertomista tarinoista ja juhlapäivistä. Meille tuli kotiin 50-luvulla Kotiliesi-lehti, jossa Ellen-kakku esiteltiin. Lapselle Ellen-kakun tarina oli kuin satu. Äiti luki lehdestä, että presidentti Svinhufvudin ja hänen vaimonsa kotitilalla Kotkaniemessä oli iso kanala. Siihen aikaan ajateltiin, että kaikki mitä osataan tuottaa, käytetään hyväksi viimeiseen pisaraan asti ja niin oli munienkin kanssa. Sitä ajattelua nykyään kaipaa, että osattaisiin olla ylpeä omista tuotteista ja perinteistä. Rouva Svinhufvud keksi, että kananmunien valkuaisesta voitaisiin valmistaa marenkikakkua. Resepti kehitettiin ja nimettiin myöhemmin Ellenin mukaan, kakkua tarjottiin valtiovieraillekin. Meillä maalla leivottiin paljon itse, mutta suuriin juhliin Ellen-kakku kuului ja se haettiin varta vasten pitopöytään Turusta, Lehtisen leipomosta.

Halikko

50-luvulla olin juuri päättänyt koulut ja sain töitä Stellan leipomosta. Stella oli perheyritys, rouva huolehti Töölönkadun konditoriasta. Stella oli tunnettu erittäin hyvästä ja tarkasta palvelusta. Konditorialle oli kunnia-asia tarjota asiakkaille kaikista herkullisimmat kakut ja leivokset, siistissä ja tyylikkäissä tiloissa. Konditoriassa oli myynnissä myös useita erilaisia, toinen toistaan ihanampia pullia ja keksejä. Erityisesti Ellen Svinhufvudin kakku on kuitenkin jäänyt mieleeni, se oli erittäin suosittu. Konditoriassa kävi paljon vakioasiakkaita, jotka hakivat Ellen-kakkua perhejuhliin tai työpaikalle. Erityisen kiireistä työ oli itsenäisyyspäivän alla, jolloin presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhliin toimitettiin kakkuja tarjottavaksi. Päivät venyivät, kun kakkuja leivottiin tarkasti salaista reseptiä noudattaen. Maun tuli olla juuri oikeanlainen, marengin rapeaa mutta suussa sulavaa ja kahvia mukana juuri oikea määrä herkullisen maun takaamiseksi. Koristelukin piti tehdä suurta tarkkuutta noudattaen, kakun päälle kiedottiin marsipaanista kääreet kuin lahjapakkaukseen!

Helsinki

Ellen-kakku kuuluu meidän perheessämme äitienpäivän viettoon erottamattomasti. Juhlaa on vuosikymmenet vietetty samoja perinteitä noudattaen. Äitienpäivää edeltävänä lauantaina lähdemme koko perheen voimin Kirkkonummelta Helsinkiin hakemaan Ellen-kakkua. Matka on kuin perheen yhteinen, hilpeä kevätretki. Karjaan tietä Helsinkiin ajettaessa mielessä ovat jo Stellan leipomon taivaalliset tuoksut ja Ellen-kakun suloinen makeus ja mantelipäällys. Kakkuja ostetaan aina kaksi, toista on lupa maistaa jo lauantai-iltana! Äitienpäivän aamuna isovanhemmat ajavat Helsingistä Kirkkonummelle kyläilemään, se on päivä, jolloin äidin ei tarvitse leipoa. Äitienpäivän aamiaispöytään tyttäret kattavat kuohuviiniä, hedelmiä ja tietysti kunniapaikalle Ellen-kakun.

Kirkkonummi

Lapsuudessani 60-luvulla asuimme Puu-Käpylässä, jossa ruokaostokset tehtiin Elannon ruokakaupassa. Äiti kävi töissä kemikalio Rosellessa Kaisaniemenkadulla. Siskon kanssa saimme käydä äitiä tervehtimässä töissä hiljaisempina päivinä, kun ei ollut kiirettä. Joskus äiti ehdotti kahvihetkeä, se vasta oli juhlaa! Silloin haettiin yhdessä vastapäisestä konditoriasta Ellen Svinhufvud-kakku, ei Elannossa sellaisia leivoksia myyty! Äiti joi kahvia ja me siskon kanssa istuimme jalkoja heilutellen lapselle vähän korkeilla tuoleilla ja nautiskelimme Ellen-kakun makeudesta ja marengista. Arvostan edelleen Ellen-kakkua, se tekee arjesta juhlan!

Tikkurila

Ellen-kakku on ehdottomasti maailman paras kakku minun mielestäni. Muistan että kotona äidilleni tämä kakku oli se oikea ja ainoa ”kuningatar”. Hän oli kerran elämänsä aikana päässyt metsänhoitajarouvien Tampereen jaoston puheenjohtajana Sylvi Kekkosen kutsuille presidentinlinnaan ja siellä oli tätä satumaista kakkua tarjottu! Lapsuudessa muistan että tärkeinä merkkipäivinä tämä kakku oli pöydän ehdoton kuningatar! Myös silloin kun saatoimme äitimme viimeiselle matkalle juhlisti tämä kakku muistojen pöytää. Siis ilossa ja surussa Ellen-kakku is best!

Kiikka

Asuin lapsuuteni Hakaniemessä. Juhlapäivien aamuna äiti puki parhaan kävelypukunsa päälle, siihen aikaan ihmiset pukeutuivat niin vakavasti ja hyvin. Toivoin aina kovasti pääseväni mukaan kakunhakumatkalle Stellaan, silloin sain itsekin laittaa parhaan mekon päälle ja arkimekko jäi kotiin. Ellen Svinhuvfud-kakku oli pienelle tytölle kauneinta mitä oli olemassa. Vieläkin muistan, miten se sokerilla koristeltu kullanvärinen mantelipäällyste tuoksui ihanalta, kun kakku kotona tuotiin juhlapöytään! Sitä syötiin erityisesti syntymäpäiväjuhlilla, vuosia myöhemmin myös kihlajaisissani ja häissä. Kakkuun liittyy paljon rakkaita muistoja ja juhlakakkuna se on oivallinen, niin hyvin ei moni kakku säily ja kestä kuljetusta!

Hakaniemi

Meitä oli kymmenen sisarusta, minä olin ainoa joka lähti kotipitäjästä maailmalle. Helsingissä asuin ensin tädin luona ja tein siellä kotityöt. Muutaman kuukauden kuluttua täti kuuli tuttavansa kautta, että presidentti Svinhufvudin kesähuvilalle Kotkaniemeen etsittiin palvelusväkeä. Sain hyvät suositukset ja aloitin hyvin pian työt Kotkaniemessä. Muutto uuteen paikkaan ja arvokkaan presidenttipariskunnan läheisyys jännitti ensin niin, ettei unta meinannut saada. Onneksi huvilalla oli muitakin tyttöjä sisäkkönä, tutustuimme hyvin ja ajan myötä presidentti Svinhufvud osoittautui varsin mukavaksi mieheksi, herra ja rouva kohtelivat työntekijöitä ystävällisesti ja oikeudenmukaisesti. Huvilalla oli usein arvovieraita ja rouva Ellen Svinhufvud piti paljon kutsuja, joissa tarjoilimme kuuluisaa Ellen Svinhufvud kakkua. Vapaapäivän koittaessa presidentti lähti mielellään autoajelulle, hän oli suuri autojen ystävä. Silloin tällöin hän saattoi tarjota ajelun myös palvelusväelle, se vasta oli unohtumatonta! Kotopuolessa ei kellään ollut siihen aikaan autoa. Sodan alkaessa lopetin työt Kotkaniemessä ja siirryin Lotta Svärd -järjestön palvelukseen. Palasin Helsinkiin, ensin ilmavartioon ja myöhemmin minut lähetettiin rintamalle lääkintälotaksi. Kotkaniemeen en enää palannut, mutta mielessäni vaalin muistoja ajasta kauniisti sisustetussa huvilassa, jossa leijaili Ellen-kakun mantelinen tuoksu.

Yli-Härmä